Kolikko pyörii villiä piruettiaan sormieni alla, kun yritän tappaa aikaa ja pahaa oloani keittiönpöydän ääressä. Musta kahvi polttelee suuta, mutta ei sen niin väliksi - onpahan mahdollisuus pysähtyä hetkeksi. Muistan, kuinka lauloin automme etupenkillä kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla ja mietin kaikkia niitä hetkiä, jolloin olin sitä yrittänyt.
Elossa se on vieläkin.
Olen sekaisin lääkkeistä, niistä uusista punaisista pillereistä, jotka maksavat liikaa ja saavat ahdistavat ajatukset kiertämään kehää päässäni. Yritän hokea itselleni, että juuri nämä saattavat olla ne oikeat ja toimivat, mutta en tiedä, mitä uskoisin ja mihin luottamukseni laskisin. Tuntuu niin mahdottomalta, että kahdestoista lääke voisi olla se toimiva - vai oliko se jo kolmastoista? - kun eivät ne aiemmatkaan ole yhtään helpottaneet.
Mutta ainakin minä nukun! Olen levoton hetken ja väsähdän, kunnes vain nukun. Autossa, sohvalla, sängyssä, kassajonossa. Nukun, olen levoton ja kiukuttelen - ja aloitan alusta. Välillä puhelin soi, mutta en jaksa vastata. Pitäisi ja täytyisi ja olisi pakko, mutta -
en jaksa.
Melko hurjalle kuulostaa. :( Eikö sinulla ole ikinä mikään lääke auttanut? Voimia<3
VastaaPoistaKiitos ihana <3
PoistaJotkin lääkkeet auttavat hetken, kunnes teho häviää. Epilepsiani on lääkeresistenttiä sorttia, joten tällaista tämä vain on. Yleensä se on ihan ok syödä neljää lääkettä, mutta joskus loppuu huumorintaju, kun ei mikään koskaan auta. Näinä päivinä meinaa usko olla koetuksella.
Juuri sitä mietin, jos epilepsia on lääkeresistentti niin miksi niitä sitten syötetään sinulle niin paljon? Hali<3
PoistaKoska hoitamattomana se tappaisi minut. Kohtaukset olisivat liian suuria. Lääkkeet auttavat pitämään kohtaukset kuitenkin pienempinä, mutta yksi lääke ei tähän yksinään pysty, niitä tarvitaan paljon ja tuhdeilla annoksilla. :/
Poista:(( Lohtuhalaus<3
Poista<3
PoistaToivottavasti nämä auttavat.
VastaaPoistaToivon todella näin itsekin! (mutta kuten ylempää voi lukea, usko on näinä hetkinä vähän koetuksella...)
Poista