Aikaa itselle.

Olen saapunut jälleen osastolle pitämään pienen hengähdystauon. Ottamaan aikalisän.

Ahdistus kävi sietämättömäksi ja pelkäsin alati, mitä tekisin itselleni. Pakkokävelyä. Kouristelua. Itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja. Kaurapuuroa ja omenoita. En enää jaksanut elää sen kaiken kanssa: pelon, surun, ahdistuksen. Pelkäsin, että jossain hetkessä en enää kykenisi hallitsemaan itseäni ja tekisin jotain lopullista; se ei ole sitä, mitä haluan, joten oli aika ottaa jälleen yhteyttä hoitotahooni. Ja täällä minä nyt olen sisähoidossa.

Turvassa itseltäni.
Turvassa elämältä.