Väsyttää. Ajatus on kuin mannapuuroa: sileää ja sameaa, pelkkää pöperöä. Psykologi osuu vyön alle liian monta kertaa, kirjoittaa paperille sanoja, jotka saavat minut vapisemaan. Käperryn pieneksi ja suojaudun, jotta olisi turvallisempi olla. Hänen mielestään se on mielenkiintoinen yhtälö, koska juuri niinä hetkinä näytän kuulemma todella pelokkaalta. Hän hymisee tuttuun tapaansa, pohtii ja pähkäilee. Keksii sanoa jotain, jolla puukottaa jälleen.
Muistot tulvivat mieleeni, mutta en edelleenkään osaa kertoa niistä. Ei, ihan typeriä asioita - ei sellaisista tarvitse puhua. Ei kai ihminen sellaisista pikkuasioista voi tulla hulluksi? Niin,
hullu. Noinhan se äitikin sanoi vuosia sitten; huolissaan vain siitä, mitä suvulle kerrottaisiin. Tekisi mieli heittää kaikki menneisyyden asiat kerralla psykologin eteen - oksentaa ne vain pihalle sielunsopukoista - mutta minä vaikenen. Nyökyttelen hänen ajatuksilleen, osaa niistä jään oikeastikin miettimään.
Rentoutusharjoitus on aivan liikaa, en pysty siihen vieläkään, mutta en osaa sanoa
ei. Heijaan itseäni nojatuolissa niin hiljaa kuin osaan, ettei psykologi kiinnittäisi asiaan huomiota. Yritän kadota huoneesta, mutta hänen puheensa keskeyttää minut aina, kun olen jo melkein jossain muualla. Tarkkaavaiset silmät katselevat minua; niistä pystyy näkemään, kuinka hän miettii seuraavaa siirtoaan. Seuraavaa iskua.
Tultuani nyt kotipuoleen joulunvietoon mieleen on tulvinut kaikenlaisia lapsuuden traumoja. Ajatukseni ovat samankaltaiset kuin sinulla; ei kai nyt TÄLLAISISTA jutuista kukaan näin pahasti menetä järkeään? Terapeuttini sanoi, että jos ihminen voi huonosti, silloin hän todennäköisesti voi huonosti - ilman vastaväitteitä. Se on silti niin vaikeaa uskoa. Joskus vieläkin ajattelen, etten edes ole sairas; olen vain käynyt psykiatrilla valehtelemassa, että ahdistaa, ja siksi päässyt terapiaan itkeskelemään. En tiedä, kumpaa uskoa, omia tunteitani vai pään sisällä huutavia vastaääniä.
VastaaPoistaMinäkään en muuten oikein pysty rentoutusharjoituksiin. Ajatus harhailee koko ajan ja mieleen tulevat vain asiat, joita en ole tehnyt, ja ahdistus kasvaa. Vaikutus on oikeastaan päinvastainen.