Viikon takainen hoitoneuvottelu oli henkinen täystyrmäys, en osaa käsitellä sitä vieläkään aivan täysin. Löivät leiman otsaan: epävakaa persoonallisuushäiriö. Onhan tuo diagnoosihirviö keikkunut epikriisieni seassa jo vuoden verran, mutta ei ole nähty tarpeelliseksi muuta kuin mainita, että epävakauden piirteitä löytyy - kunnes psykologi otti ohjat käsiinsä ja sai lääkärin tottelemaan melkein liiankin helposti.
Myönnän tunnistavani piirteitä etenkin tunne-elämän puolelta, mutta en tarvitse enkä halua sitä diagnoosia! (Myöhäistä...) Se kääntyy mielessäni välittömästi sanoiksi: väkivaltainen hullu, toivoton tapaus. Jos kokisin tarpeelliseksi tai hyödylliseksi psykologin markkinoiman ryhmäterapian, olisi diagnoosi minulle enemmän kun arvokas, mutta EI! Minä en todellakaan ole menossa dkt-ryhmään, minua ei millään muotoa hyödytä "ihan pieni kymmenen hengen ryhmä". Menisin sinne, jos haluaisin kiduttaa itseäni kvakin partaalle viikottain, mutta ei kiitos, jätän väliin.
Luottamus meni psykoon, samoin psykiatriin. Hoitoneuvottelua ei käyty missään mielessä rakentavassa hengessä, minua kuunnellen. Vituttaa niin, että varmasti räjähdän vielä.
Argh, olen puhunut.
Mä todella suosittelen menemään dk-terapiaan. Sain itse epävakaan dg:n jotain 8 vuotta sitten, ja 7 vuotta meni siihen et sain oikean terapeutin: dk-terapeutin. Sulle on psykologi varmasti kertonut mitä dkt on, ja mut se ainakin sai epäilemään koko terapiamuotoa: mä mitään käytösterapiaa tarvi, kiitos vaan!
VastaaPoistaMut siitä on ollu ihan hitosti apua. Aluksi ja pitkään mä väitin etten ole epävakaa mut kylläpä sitä vaan taitaa olla. Dkt on auttanu mua ymmärtämään asioita ja ennen kaikkee löytämään keinoja mitä tehä sillon ku se saatananmoinen ahdistus/katastrofi iskee.
Raskas se on ja siihen pitää tosissaan sitoutua, mutta hetkeäkään en ole katunut sen aloitettuani.
Koskaan ennen ei oo lääkärit/hoitajat/psykologit/terapeutit ymmärtäneet mua, mut on leimattu niin hulluksi ja toivottomaks tapaukseksi ja kroonikoksi että on heitetty osastoilta pihalle, sanottu ettei ne tee mun kans yhteistyötä. Mut kiitos dkt:n tulon Suomeen tosi moni lääkäri/hoitaja/terapeutti on sanonut että onneksi se on olemassa, että sillä on saatu merkittäviä hoitotuloksia esmes syömishäiriöisten kohdalla.
Se on sun päätökses, mut mä suosittelen menemään dkt:hen; kaikki ei sinne pääse.
Kiitos kommentistasi! Arvostan paljon toisten kokemuksia, niistä voi aina oppia jotakin. Dkt olis varmasti tehokasta ja tarkoituksenmukaista, mutta.. Niin. Minua estelee asiassa helvetin iso mutta.
PoistaKoen myös taideterapiani erittäin hyödylliseksi enkä jaksa enää kahta terapiaprosessia päällekäin, tai tuo ryhmä olisi varmaan kolmas yhtäaikainen, sillä käyn taideterapian ohella psykologin juttusilla muutaman viikon välein. Ehkä joskus olen ryhmään valmis, en tiedä, mutta sen aika ei ole nyt.
Kiitos vielä! :)