Lohduton surun valtameri. 

Illalla viimeisenä, aamulla ensimmäisenä.

Terä vasten ihoa. 

Ajatus vailla toteutusta -

toistaiseksi.

Kymmeniä viikattuja paitoja,

kymmeniä viikattuja housuja.

Ettei tarvitsisi ajatella tai tuntea.

Peilistä heijastuu turvonneet silmät.

Puoliksi syöty aamupala,

liikaa kahvia ja tupakkaa.

Ei se ole masennusta,

vaikka joku niin väittäisikin.

Se on suruista suurin.

Se on epävakaus.

Se on seinään lentänyt lasi.