23.1.2017

Tsunami, hurrikaani, ahdistus.

Ahdistus raivoaa tällä hetkellä raivopäisesti enkä osaa rauhoittua. Rintakehän päällä istuu jotain painavaa enkä osaa rauhoittua. Syytän uutta lääkettä - siitä tämä varmasti johtuu. Eikö niin? Sano, etten ole taas sekoamassa. Kerro, että tämä menee ohi. En jaksa taas pudota tältä nuoralta, jonka päällä taiteilen.

Olen kysellyt itseltäni, kuka minä olen. Millainen on tämä tyttö nainen ihminen joku?
Tyttö en enää ole. Nainen on vaikea sana, joskin ehkä se totuudenmukaisin. Ihminen, no, se kuulostaa niin kolkolta ja kylmältä.

Mikä minä sitten olen? Mikä on sitä oikeaa minua?

Uteliaisuus, hassuttelu, syvälliset keskustelut.
Eläväiset silmät, lempeä kosketus, lämpö.
Järjenvastaiset pohdinnat, nauraminen, empatia.
Tanssi, kehollisuus, kasvuikäinen rohkeus.
Melankolian mahdollisuudet, luova hulluus, kirjainten leikki paperilla.


Olen tässä, ota tai jätä.
Auta minua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti