Pala kurkussa kasvaa iltaisin ja rinnassa on entistä puristavampi ja kuristavampi ote. Se ei anna rauhaa. Armoa. Yksinolo on myrkkyä. Ja kuitenkin parasta. Illat ihan tuskaa. Mutta miksi tuo paska yllättää välillä päivälläkin? Ahdistaa niin. Haluan pois! POIS! Päästäkää mut pois!
En jaksa, en kestä.
Kiitos taas kannustuksesta, kiitos kun jaksat sanoa aina viisaita sanoja! Ehkä joku päivä, ehkä..
VastaaPoistaTiedän niin tekstisi tunteet, kamalaa että tunnet noin. Toivottavasti helpottaa, mikä on sinun selviytymiskeinosi? Kannattaa miettiä niitä, että hankalalla hetkellä muistaa miten hengitys helpottuu.
Halauksia♥
Ps.23:4. Täällä mä olen, jos tarvitset. Siu <3 t. kahvis
VastaaPoistaNyt lopetat nuo ajatukset! Tää on käsky. Toivottavasti puhut noista asioista tarpeeksi monelle, jotta joku osaa pitää sut pystyssä etkä tee mitään tyhmää itelles.
VastaaPoistaT: se uusi lukija
PS: tsemppiä toivotan, toivottavasti tää blogi tuo sulle voimia jatkaa
Kiitos ihanat <3 Kyllä tämä taas tästä. Jotenkin, joskus. En ole tekemässä itselleni mitään tyhmää; se on vain ajatus, pakoreitti, turva. Lääkepurkit kaapissa ja sanoja paperilla.
VastaaPoista